SAK:n antama aikalisä on kädenojennus hallitukselle rauhan rakentamiseksi. Ojennettuun käteen kannattaisi tarttua ja käydä suorat neuvottelut, kirjoittaa Lasse Laatunen. Hallituksen ja ay-liikkeen keskinäinen taistelu irtisanomissuojasta pienissä yrityksissä jatkuu. Tiistaina hallitus lievensi esitysluonnostaan soveltamisalan osalta 20 työntekijästä 10:een ja samalla hallitus ilmoitti lieventävänsä työttömyysturvakarenssia. Ei öljyllä tulta sammuteta. Etukäteen oli tiedossa, että ay-liikkeelle riittää työtaistelutoimien peruuttamiseen vain koko irtisanomissuojaheikennyksen poisvetäminen. Suojan on oltava sama kaikille. Perjantaina oli koolla Helsingin Paasitornissa yli 500 SAK:n liittopäättäjää. Tunnelma oli uhmakas. SAK ei peräänny. Näin ay-liike on kautta historian käyttäytynyt, kun se on taistojen tielle lähtenyt – oikeutetusti tai oikeudettomasti. Käytös ei ole yllätys kuin hallitukselle. Paasitornin kokouksesta kannattaa panna merkille erityisesti 2 asiaa. Vaikka suunnitelmat entistä järeämmistä jatkotoimista ovat valmiina, niitä ei vielä julkistettu. Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto sanoi perjantaina, että tuskin ainakaan viikkoon julkistetaankaan. SAK:n antama aikalisä on kädenojennus hallitukselle rauhan rakentamiseksi. Ojennettuun käteen kannattaisi tarttua ja käydä suorat neuvottelut. Toinen merkille pantava asia on se, että AKT on laajentanut uhkansa satamiin. Kovimpia tykkejä ajetaan asemiin. AKT oli 1980-luvun jälkipuoliskolla pysäyttämässä satamia kaupan automiesten lakon tukemiseksi. Silloin tasavallan presidentti Mauno Koivisto puuttui kovin ottein lakkouhkaan ulkomaankaupan puolustamisen nimissä. Satamalakko jäi tulematta. SAK siivosi pesänsä.
